Ensimmäinen myssy

Vauvan vaatteita tehdessä ihaninta on, kun voi käyttää kaikki jämämäärät pois. Tein muutama viikko sitten lahjaksi helmikuussa syntyvälle pojalle hänen ensimmäisen pipon. Minulla pyöri lanka-arkun pohjalla vuoden ajan kaksi sukkalankakerän loppua, jotka ovata kaunista lankaa, muttei enää oikein riittänyt sukkiin tai muuhunkaan aikuisen käyttötarpeeseen. Otin lankakerät matkalle mukaani sillä ajatuksella, että teen niistä jotain sisustustavaraa (mukin lämmittimen yms.), sitten mieleeni muistui sukuun saapuva poikavauva ja päätin hyödyntää langat siihen ja hyvin riittikin. Näillä pakkasilla ei pienokaisella voi olla liikaa villavarustetta päällä, joten pipo saa varmasti paljon käyttöä.

Lanka on siis Aquariusta, mitä ei valitettavasti oikein löydy enää mistään.

Myssyn mallissa tein 10 oikein ja 5 nurin neuletta, työ toimi samalla tavallaan harjoituskappaleena tulevaa omaa pipoani varten. Käytin raidoissa eri väriä kuin pohjalla, mikä sopi mielestäni hyvin turkoosin kanssa.

Uuden vuoden haaste

Kahta asiaa olen käsitöissä vältellyt kuin ruttoa. Ensimmäinen on virkkaaminen ja toinen on kirjoneuletyöt. Olen toki aina kateellisena ihaillut kaikkia kauniita kirjoneuletöitä ja virkkauksia, mutta pelkkä ajatus siitä, että minun pitäisi keskittyä johonkin työhön niin tarkasti, että täytyy jatkuvasti laskea silmukoita ja toistoa ei ole juuri nimeksikään, on tuntunut tuskaiselta. Toissa vuonna otin härkää sarvista ja tartuin virkkuukoukkuun, enkä ole katunut, joten päätin antaa itselleni tämän vuoden haasteeksi kirjoneuleet. Olen aina rakastanut islantilaisneuleita, onnekseni nyt on käännetty uusi kirja aiheesta. Jotta haasteesta ei tulisi liian vaikea, päätin aloittaa villasukasta. Valitsin langaksi inca wool merkkiä, koska en kiireiltäni malttanut ryhtyä metsästämään ja odottelemaan islantilaista lankaa, mielestäni lopputulos oli aivan yhtä hyvä. Lanka on paksua 100% villaa, mikä rajaa pois saapassukkakäytön, mutta ovat aivan unelmalämpimät kotisukat. Kirjassa ohje on suunniteltu musta-harmaaksi, mutta halusin käyttää väriä, joten valitsin pätkävärjättyä kirjokohtiin ja mustaa pohjaväriksi.

 

Yllätyksekseni, tekeminen ei ollut läheskään niin tuskallista, kuin olin kuvitellut. Toki, keskittymistä vaaditaan, mutta junamatkat menevät rattoisasti kuvioita väkerrellen.

 

Pitkien pyhien päätös

Erika Knightin Tyylikkäät silmukat -kirja on pitkään pyörinyt käsissäni, olen monta kertaa miettinyt, minkä niistä hurmaavista käsitöistä otan projektikseni. Koska vuodenvaihde toi tullessaan pitkät vapaat ja paljon sukuloimista, mikä takaa sen, että on joutilasta aikaa, mutta kuitenkin täytyy osallistua keskusteluun, ei työ saanut olla liian paljon keskittymiskykyä vaativa. Joten kaikessa mielikuvituksettomuudessani valitsin isoäidinneliöviltin.

Valitsin langoiksi Väinämöinen sportia väreissä fuksia ja turkoosi. Värien kaunis liukuväri näyttää kaukaa samettiselta pinnalta ja väriyhdistelmästä tulee mieleeni Intia, älä kysy miksi. Työtä oli kiva tehdä, koska se oli yhtä suurta ruutua, missä vain vaihdettiin väriä jokaisella kerroksella, näin vältyin ärsyttävältä ruutujen yhdistelyltä. Kirjan ohjeessa on käytetty useampaa eri väriä, mutta mielestäni liukuvärjätty lanka ei kaivannut enempää sävyjä. Vilttiin upposi neljä kerää, eli yhteensä 400g ja se löysi paikkansa sohvalta. Tässä viinilasillisen ääressä istuessani sohvalla viltin alla, ajattelin uhkarohkeasti aloittaa vuoden uudella haasteella, mutta siitä lisää ensi kerralla.