Varteen otettavaa

Jokainen vuosi, aina tammikuun puolessa välissä, se alkaa. Toukokuukaipuu. En osaa selittää miksi, miksi juuri toukokuu. Silloin ei ole syntymäpäiväni, ei välttämättä edes erityisen lämmin, mutta jostain syystä, olen viimeisen 15 vuoden aikana alkanut kaivata toukokuuta ja sen tuoksua aina samaan aikaan tammikuusta. Toukokuussa kyllä tapahtuu mukavia asioita, odotukset saavat päätöksensä. Teatteria harrastaessani, suurin osa näytöksistämme oli toukokuussa, opiskelu saa päätöksensä, joko kokonaan tai muutamaksi kuukaudeksi ja sen tietää, että pian alkaa loma. Tästä kaipuusta johtuu, että minun kevääni tuntuu aina paljon pidemmältä kuin muiden. Jotta oloni hieman helpottaisi, päätin tarttua keväiseen aiheeseen myös villasukissani. Nyt kun olen viimein opetellut kuvioneuleet, nappasin Islantilaisia neuleita - kirjasta perhoskuvion ja laitoin sen sukanvarteen talteen.

 Lankana jälleen Väinämöisen sporttia (se vaan toimii hyvin sukassa). Ihastuin tämän omenanvihreän ja luumun väriyhdistelmään ja mietin tovin, teenkö sukista vihreät ja perhosista luumun väriset, mutta päädyin kaaliperhosiin. Langan sävyerot tekevät kauniin vivahteen perhosen siivissä, mikä luo mielikuvaa niiden liikkeestä.