Jatkoa

Jännetuppeni on kiukutellut, joten piti jättää kutimet hetkeksi rauhaan, mutta jälleen pääsin vauhtiin ja päätin aloittaa kevyellä työllä. Tein pantaan sopivat kämmekkäät, samasta langasta ja samoista väreistä, niistä tuli kaikessa yksinkertaisuudessaan aika kauniit, tein samalla kuviollakin, eli 10 oikein javärinvaihtokohdassa nurjakerros. Nythän alkaa olla jo niin mukavan lämmintä, ettei sormet palele. Lauantaina tanssitunnille pyöräillessäni, kämmekkäät lämmittivät juuri sopivasti. Nyt on puikoissa Aran-tyylinen villatakki kanervan värisestä luomulangasta, jos vaikka ensi viikon loppuun mennessä saisi valmiiksi.

Kuin runo

Keväällä ei tarvitse pipon kiristää päätä, nyt voi heittäytyä rennoksi ja laittaa sen sijaan pannan (ei tosin kuulostanut kovin rennolta). Jos mietin 1990-lukua, tulee mieleeni elävästi äitini hiuspannat, muistaakseni hän teki niitä minullekin, mm. sellaisen missä heiluu turkispallot nahkanauhojen päässä sivulla. Tämän vuosituhannen alettua, olisin voinut lyödä vetoa, että pannat ovat kaapistani ikuisiksi ajoiksi pannassa. Iän karttuessa, myös mielipiteet pehmenevät, pukeutumisesta tulee mukavuudenhaluisempaa ja järkevämpää. Tämä on johtanut siihen, että tein sitten itselleni, no arvaat varmasti, pannan. Hieman vielä vieroksun sen käyttöä, en esimerkiksi laita sitä töihin mennessäni. Toistaiseksi se on ollut käytössä vain aamulenkillä ja sunnuntai-ruokaostoksilla. Mielipiteiden pyörtäminen vaatii aikaa ja totuttelua. Pantaa tehdessäni, pohdin pitkään millaisen kuvion siihen teen. Ostin langoiksi Eden Cottage Yarn -lankaa, joka on englantilaista 100% villaa. Lanka on taivaallista kutoa ja liukuu ihanasti puikoilla ja käsissä. Väreinä olivat kanerva sekä maanläheistä liukuvärjättyä, jossa on sekaisin sinistä, harmaata, laventelia ja kanervaa. Kun lanka on kaunista kuin runo, ei se tarvits kummempia krumeluureja, joten kudoin leveä raitaa ja vaihtokohdassa tein nurjan kerroksen.

 

Kevät

Jos kysytään ystäviltäni, millä väreillä he minua kuvailisivat, olisi vastaus musta, lila, fuksia. Aiheutin siis melkoista kummastusta, kun kerroin ostaneeni kirkkaankeltaista sukkalankaa. Enpä voi kehuskella vaatekaapistani koskaan löytyneen pahemmin keltaista. Jotkut satunnaiset heräteostostopit, ehkä hurjina parinkympin alkupuolen itseni etsimisaikoina, olivat eksyneet kaappiini vaihtamaan paikkaa. Tämä mielenhäiriö iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Näin mielessäni hieman pörröiset rönttösukat kirkkaan keltaisena ja pakkohan sitä oli lähteä samoin tein lankakaupoille. Mukaan tarttui Hot Socks Neon 75% villaa 25% polyamidia ja Anisia 76% mohairia 24% polyamidia kirkkaankeltaista.Pörröisyys jäi hyvin huomaamattomaksi, mutta väri ei. Onneksi keltainen sopii loistavasti mustan kanssa. Nyt kun aurinkokin alkaa näyttäytyä ja pääsiäinen lähestyä, saavat sukat loistaa kilpaa valon kanssa.Sukat tulivatkin valmiiksi yhden elokuvaillan aikana ja olivat helpot tehdä.

Aurinkoista kesän odotusta myös sinulle!

Angel

Näin monta vuotta sitten ihanan paidan erään tytön päällä ja jäin miettimään, että mistähän löytäisin itselleni samanlaisen. Vuodet kuluivat ja paita pysyi mielessäni. Olen kauan haaveillut Debbie Blissin Angel-langasta, mikä on tehty kid mohairista ja silkistä, joten päätin yhdistää kaksi haavetta ja toteuttaa paidan tästä ylellisestä materiaalista. Paita on tehty 8n. puikoilla, joten neulos on reikämäistä, joka sopii hyvin kesäksi, lanka on pörröistä ja paita on ihanan lämmin sekä köykäinen kesällä ja talvella sopiva lämpökerros takin alla ilman, että tekee michelinman-efektin. Paidan hauska ominaisuus on se, että vaikka on jättimallia, niin alle voi heittää jonkin räikeänvärisen topin, eikä näytä säkkimäiseltä, koska alempi kerros kuultaa läpi.