Noroina valuu vesi

Ei haittaa vaikka on kylmä ja sateinen kesä, miten muuten voisi hyvällä omallatunnolla istua sisällä katsomassa ohjelmia ja kutoa. Mieli lepää ja siitä vielä hyötyy. Ostin lankakaupan ale-korista japanilaista Noro-villalankaa, jonka värikavalkaadi on kuin moderni taideteos. Ihanasti soljuvat eri sävyt toisiinsa luoden puromaisen virtauksen langassa. Kaksi kerää riitti juuri sopivasti vauvan villapaitaan ja varmasti on lämmin. Vaikka langan paksuus vaihtelee huomattavasti ohuenohuesta kerimättömän paksuun, ei se silti tunnu tai näy lopullisessa versiossa. Värien kulku oli niin kaunista, etten halunnut kutoa krumeluureja, vaan tein aivan tavallisen peruspaidan.

Valmis!

Vihdoin ja viimein sain tämän villatakin valmiiksi. Kudoin kahta eri palmikkoa eteen ja takakappaleen sivuille. Keskelle kudoin puu-mallin, jonka siis kokeilin ensimmäistä kertaa. Sivuilla, kauluksessa ja etukappaleiden reunoilla on helmineuletta. Lankana on italialainen luomuvilla Semilla ja värinä 105. Malli on pääosin Aran-neuletakista, joka löytyy edellä mainitsemastani Perinneneuleita-maailmalta, kirjasta ja sieltä poimin myös puun mallin ohjeen. Lankakeriä meni yhteensä 9 ja oli odotuksen arvoista.
Kiinnityksestä en ole vielä aivan varma pidänkö siinä nyt olevan yhden koristehakasen vai laittaisinko sittenkin nahkarauista solmittavan version. Nappeja en kuitenkaan tahdo. Täytyy testata käytössä, miltä tuntuu.

Ehdin kuin ehdinkin saada sen juhannukseksi valmiiksi!