Vikeltäen raglaniin

Päätin opetella vikellys-tekniikan, joka on siis virolainen poikittainen raita. Samaan projektiin opettelin raglan-hihojen tekemisen. Käytin pellava-puuvillsekoite lankaa ja törmäsin kahteen seikkaan. Ensinnäkin poikkiraidat jättävät joustamattomaan lankaan löysän kerroksen yläpuolelle ja toiseksi hihojen liitoskohdat jäävät reikäiseksi. Koska paita on pääosin kesäpaita, niin se ei haittaa, että on ilmastointia, mutta tulipahan opittua, että kaikki tekniikat eivät sovi kaikkii lankoihin tai sitten teen jotain pahasti väärin.
Raglanhihat ovat ihanan helpot ja nopeat, eikä tosiaan tarvitse erikseen yhdistellä hihoja, tätä tekniikkaa tulen testaamaan vielä uudelleen. Muuten paita on ihan perus-laatikkomallinen 3/4 hihoilla.
Tilasin myös Ruotsista nimikointilappuja 100 kpl, koska minusta on ollut ikävää, että itse tekemiä vaatteita ei koskaan saa oikein roikkumaan mistään, mutta nyt se onnistuu. Pystyin itse suunnittelemaan näköiseni kappaleet, sekä valitsin kuvan ja päätin tekstin tyypin ja sisällön. 100 kpl maksoi vain 30€ postikuluineen, eikä lappuja tarvinnut odottaa kauaa. Suosittelen kokeilemaan!

Valoa syksyyn

Minun on pitänyt jo yli kuukauden laittaa tänne kuva uusimmasta paidastani, mutta en vain ole saanut aikaiseksi räpsäistä siitä kuvaa. Sen sijaan sukkani sain kuvattua puoli vahingossa, kun kuvasin koiraani. Halusin syksyn synkkyyteen jotakin oikein värikästä ja pirteää, joten lähdin sukkalankakaupoille ja löysin itselleni Louhen luolan -sirkus sukkalankaa. Jostain syystä pukeudun syksyllä pääosin mustaan tai harmaaseen, joten sukat ovat mukava piriste muuten synkkään vaatetukseen.

Lanka on pätkävärjättyä ja värit kulkevat kauniisti koko sukassa. Varteen tulee vähän hologrammimainen kuvio, kantapäähän paksua raitaa jokaisessa värissä ja jalkapöydän kohdalle yksi rivi jokaista väriä.

Uusi perheenjäsen

Monen vuosikymmenen odotuksen jälkeen, saan kotiini ihan oman hauvavauvan, tämä ihanuus ei jää ilman huomiota ja olemme mieheni kanssa jo hyvissä ajoin ennen luovutusikää hankkineet kaiken tarvittavan valmiiksi.
Koiran peti ja lelukoppa olivat sellaisia, jotka päätin itse lomallani väsätä ja pitkän odotuksen jälkeen, torstaina kahdeksanviikkoinen Bichon frisé, pääsee niitä testaamaan.
Pedin tein vanhasta lattiatyynystä, jonka päivitin Ikean kankaanpalajämällä, sekä lelukoppaan löytyi juuri sopiva määrä puuvillalankaa. Koirastamme ei tule näyttelykoiraa, joten olemme päättäneet pitää koiran turkin melko lyhyenä, mikä taasen vaati sen, että koiralla on oltava kovilla pakkasilla päällepuettavaa, jonka ansiosta tulette varmasti näkemään veikeitä villapaitoja minikoossa.