Tumput, hanskat, lapaset, vanttuut, kintaat, lapikkaat...

Kun heittää pesukoneeseen lempapritumput, voi huomata tumpputilanteessaan vajetta. Jostain syystä olen kutonut aina erittäin paksuja, koville pakkasille sopivia tumppuja, mutta vain yhden parin ohuesta villasta. Sitten kun ne lempparini tuhoutuivat, ei auttanut muu, kuin tarttua puikkoihin. Olen hyödyntänyt joululomani kutoen kolmet tumput, kaikki ovat tyttömäisitä, mutta eri tyylisiä. Koska liila on hiipinyt suosikkivärikseni, näkyy se myös tumpuissa.
Kaikki tumput ovat 100% villaa. Tweed langasta kudotut tummanlilat ovat ylijäämään Debbie bliss- paidastani. Lila-valkoisiin ostin vartavasten lankaa, jota löysin lankamaailman alelaarista, se on Gjestalin vestlandsgarn.

Norjalaiskuviot ovat nyt muotia ja myös Arne ja Carlos ovat tehneet oman kirjansa aiheesta. Viimeisen vuoden aikana on ilmestynyt monia norjalaisneule- kirjoja, joissa on toinen toistaan valloittavampia ideoita, mutta halusi tehdä perinteisen norjalaisen tähden työhöni. Vanhan roosan väriset kerät tarttuivat mukaani Kerän kurssi-iltana ja ne ovat Isagerin perulaista lankaa, jossa on 50% alpakkaa ja 50% lampaanvillaa.
Harmaat lempparitumppuni, jotka kokivat karun kohtalon, oli tehty 100% alpakasta ja ne olivat taivaallisen pehemät, keveät sekä superlämpimät.

Virkkasin kaksiin tumppuihin prinsessamasita pitsiä reunaan, tällä säästyin joustinneuleen kutomisesta ja Odd Molly -fanina, sain nämä hiukan muistuttamaan niiden tyyliä.

Huom! Voit myös käydä tykkäämässä blogini facebook -sivua Tuokiossa tehty!

 

Kirjailua

Kävin lankakauppa Kerässä kirjontakurssilla. Olen jonkin verran kirjonut ennestään, mutta halusin oppia syventäviä tekniikoita. Pidän erittäin paljon kirjotuista folk-henkisistä vaatteista ja nyt uskallan jopa ryhtyä kirjomaan itse tekemiäni tuotoksia.

Kerässä kirjottiin kangaskassiin haluttu kuvio ja olin kiinnostunut oppimaan silmukkamallin. Samalla sain kuulla teoriaa kirjonnasta ja eri kirjontatyyleistä, sekä langoista. Tunnelmaa lisäsi taustalla soiva Jane Austen -elokuvien soundtrack. Ilta lensi siivillä ja oli todella hauskaa, iltaa nautittiin myös teen ja skonssien sekä kurkkuleipien parissa.
Kassin vieressä on harjoituskankaani, johon testaan erilaisia kuvioita, väriyhdistelmiä ja tekniikoita. Ajattelin tehdä siitä lopulta essun.

Myssyt Nonnalle ja Papalle

Tein isälleni harmaan pipon isänpäivälahjaksi ja kudoin sen harmaasta villasta. Käytin kuviona hunajakennoa, kun nyt siihen niin ihastuin ja niin kävi äitillekin. Hän antoi minulle valkoista kimallelankaa, vähän paksumpaa kuin isäni pipossa ja tilasi itselleen samanlaisen. Itselläni alkaa olla jo niin monta pipoa ja hattua, etten ehdi niitä kaikkia edes talven aikana käyttämään. Sukkaparejakin on kudottu jo sen verran, ettei sukkalaatikkoon mahdu enempää.

Onnistuin kuitenkin tekemään klassisen mokan lempparitumppujeni kanssa, heitin ne pesukoneeseen muun pyykin sekaan, nyt ei mahdu tumppu tassuun ja kohta alkaa pakkaset. Päätinkin ryhtyä seuraavaksi laajentamaan tumppuvarastoani, ettei tällaista mokaa pääse tapahtumaan toiste. Toki minulla on useampi pari tumppuja, mutta jostain syystä suurin osa on suunnattu 30 asteen pakkasille, jolloin ne on tähän tilanteeseen liian paksut. Toistaiseksi pärjään vielä kämmekäillä, mutta perjantaina alkaa loma ja myös himo-kutominen.

Ohessa on kuva äidistäni pipo päässä.

Minun Boshini on hattara

Vaikka viime vuonna ei juuri päässyt hiihtämään vähälumisuuden vuoksi, elän toivossa, että josko tänä vuonna. Hiihtäessä olen huomannut, että liian tiivis pipo hiostaa aivan kamalasta, mutta silti täytyy pitää päässä lämmikettä, ettei vilustu. Näin aivan ihanan kirjan nimeltä Myboshi. Sen on kirjoittanut lautailija miehet, jotka innostuivat virkkaamaan itselleen pipoja laskettelua varten. Virkattu villapipo on paras hiihtoon. Se on tarpeeksi ilmava ja kun tekee paksusta villalangasta, on se samalla myös lämmin. Valitsin langakseni easya ja eskimo-lankaa. Ne ovat 100% villaa ja niin paksua, ettei virkkaamisessa kauaa nokka tuhissut. Yhteen pipoon meni kaksi kerää ja siitä riitti vielä tupsuunkin. Virkkasin 6n koukulla ja pipo valmistui Charlie and the chokolatefactory -elokuvan aikana. Langat olivat jääneet suuremmasta projektista yli, joten lopputulokseksi tuli hattaramaisen vaaleanpunainen ja valkoraitainen.

Tätä pipoa suosittelen kaikille ja ohjeen löydät lähikirjastostasi. Ohjekirjan mukana on muutama boshi-merkki, jonka voi silittää pipoon kiinni.