Ensisilmäyksellä

Kun sen oikean kohtaa, sen tietää. Ihastuin tähän pellava-puuvillasekoite lankaan, mistä olin aiemmin tehnyt paidan itselleni, niin paljon että päätin ryhtyä sillä myös sisustamaan. Suosin useimmiten joko mustaa, valkoista tai kirkkaita värejä, mutta tässä sävyssä ja tekstuurissa oli sitä jotakin, mikä valloitti. Yli vuosikymmenen päällystä odottanut lampunvarjostin sai palmikkoa ylleen.
Seuraava projekti olikin sohvatyynynpäällinen, minkä ompelin vanhasta puuvillaisesta paneliverhosta ja koristelin puunapein, sekä isoäidin ruudulla. Nämä pellavan sävyt sopivat loistavasti joulunaikaiseen sisustukseemme.

Pakettiin

Mieleeni tulee aina joulu, kun haistan uuden lankakerän tuoksun. Tämä assosiaatio johtuu siitä, että koko ikäni aikuusuuteen saakka, olen saanut mummuni kutomia joululahjoja. Tätä perinnettä olen myös itse jatkanut ja tänäkin vuonna lähipiirini saa mm. pehmeitä paketteja. Koska pyrin välttämään tuhlailua ja kulutuskulttuuria, kiinnitän erityisesti huomiota lankojen laatuun, sekä siihen, että käytän langat viimeistä myöden, enkä heitä mitään pois, vasta vanhat käytettyäni on lupa ostaa uutta. Yksi oppimani asia on, että ostan lankoja ainoastaan, jos tiedän mihin sen käytän. Nyt on siis vuorossa lahjoja jämälangasta mentaliteetilla. Onneksi ostan sen verran suuria lankasatseja kerralla, ettei tarvitse pelkkiä raidallisia patalappuja väsätä.

Alla on kuva lahjaksi lähtevästä tytön slipoverista, mikä on tehty Eskimo -langasta 100% villaa.

Pohjavärinä on musta ja raidoissa näkyy fuksiaa, sammaleen vihreää ja tummaalilaa.

Joulua kohti

Pikkuhiljaa alkaa tuntua joululta. Maassa on jo vähän valkoista ja jouluvaloja alkaa ilmestyä pihoille ja ikkunoihin. En ole niitä ihmisiä, jotka vaihtavat jouluverhot, mutta pöytäliina, sekä istuintyynyt muuttuvat teeman ja vuodenajan mukaan. Tein jouluksi pellavasta istuintyynynpäälliset, joihin ompelin varastoistani löytyviä virkattuja kuvioita ja nauhoja. Uusi tuttavuus oli kangasvärileimat, joita onkin lätkitty sen koommin vähän kaikkialle. Aluksi ajattelin kirjoittavani runon jokaisen tyynyyn, mutta havaitsin sen liian vaivalloiseksi leimojen kanssa, kangastussit olisivat sopineet siihen tarkoitukseen paremmin. Joten päädyin leimaamaan sanoja, mitkä liittyvät minun jouluuni. Seuraavaksi teen piparkakkutalon ja laitan suureenlasipulloon oksan, mihin kieputan jouluvalot. Viime vuonna oli elämäni ensimmäinen kuuseton joulu ja luulenpa, että jatkamme samoilla linjoilla tänäkin vuonna. Muut jouluaiheiset koristeet saavat ajaa asian.



De ja vu

Harmikseni kamerani on edelleen rikki ja joudun edelleen ottamaan kuvia blogiin i padillä. Työt eivät pääse oikeuksiinsa pienissä ja rakeisissa kuvissa, mutta toivottavasti niistä saa jonkinlaisen mielikuvan, siitä mitä niiden pitäisi esittää.
Huomasinpas aivan sattumalta, että Veera Välimäen lankaleikki -kirjassa
on hyvinkin samantapainen pipo, millaisen itse tein jo kuusi vuotta sitten.
Kuvio ei ole aivan identtinen, mutta väritys on sama. Kirja on muutenkin erittäin ihana ja inspiroiva, suosittelen lämpimästi jokaiselle luettavaksi.
Kaappeja raivatessani totesin, ettei Suomessa riitä pakkaspäiviä kaikkien pipojeni ulkoiluttamiseen, mutta jostain syystä jokainen vuosi sinne ilmaantuu yksi lisää, ensi vuoden uuden vuoden lupaus voisikin olla "ei enää yhtään pipoa".
Teen nykyisin kaikki muut, paitsi sukat 100% luonnonmateriaaleista ja pipo on se, missä ensimmäisenä keinokuiduttomuuden huomaa. Hiukset eivät sähköisty, jei!

Kerätty

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän tarvitsee kaiken näköisiä ja kokoisia purkkeja. Valitettavasti suurin osa näistä purkeistaa täytyy säilyttää jo muutenkin liian ahtaalla yöpöydällä tai kylpyhuoneen minimaalisissa säilytystiloissa. Koska kaikki purkit ovat eri kokoisia ja värisiä, luovat ne epäjärjestyksen tunteen, vaikka nököttäisivät siistissä rivissä kuin sotilaat. Vuosi sitten minulle riitti (miehelleni jo puoli vuotta sitä ennen), ryhdyin virkaamaan säilytyskoppia ja intouduin niin paljon, että virkkasin koko suvulle. Nyt ovat kaikki yöpöydän purnukat huolettomasti kerätty koppaan, tai pussiin, pois pyörimästä ympäriinsä. Samoin kävi rasvoille, hoitoaineille ja muulle kylpyhuoneen tilpehöörille. Värinkin voi itse valita sisutukseen sopivaksi. Nämä on tehty kaksinkertaisesta puuvillalangasta, mutta monet ovat hyödyntäneet matonkuteitakin. Samaan kuvaan pääsi uskollinen kännykkäpussini, joka on kulkenut matkassa jo kolme vuotta, sekin on sävysävyyn puhelimen kanssa.

Näiden korien ohje löytyy myös Kerällä -kirjasta.

 

Isoäidin malliin

En koskaan uskonut oppivani virkkaamaan muuta kuin ketjusilmukkaa, ehkä olisi aika alkaa uskoa ihmeisiin, koska teen parhaillaan isoäidin-neliöitä vilttiin. Kaikki yksittäiset keräni ovat löytäneet paikkansa maailmassa. Lopputuloksesta tulee hyvinkin taiteellinen lankojen yhdistelyineen, ennen kaikkea kuitenkin lämmittävä ja täyttä villaa.

Isoäidinneliöiden ohjeet voit löytää mm. Kerällä -kirjasta. Jos minä opin nämä muutamassa tunnissa (kädestä pitäen ohjattuna) opit sinäkin, varoituksen sanana, näihin jää koukkuun.

Puupella

Lempparipaitani on jättimallia, perus laatikko pyöröpuikoilla kudottu. Pellava-puuvilla sekoite on mukavan kevyt kesällä ja sopivan lämmin talvella. Nostalgisista syistä, jätin kaula-aukon liioitellun avonaiseksi niin, että olkapäät ovat paljaana ja hihat ovat 3/4 osa pituiset. Sain tämän keväällä valmiiksi ja koko kesän on ollut monessa reissussa mukana, eikä reissussa rähjääntynyt.

Tuubi -huiveja, tumppuja, pipoja ja yhdet villasukat.

Harmaa tuubi -huivi on vain kertaalleen pestystä lampaanvillasta kudottu, mikä tekee langasta hyvin rasvaisen, karhean ja erittäin voimakkaasti lampaalle tuoksuvan. Aluksi langan karheus mietitytti kaulaa vasten, mutta yllätykseksi, sen rasvaisuus tekee siitä erittäin pehmeän ja miellyttävän ihoa vasten. Kaikki yllä olevat ovat 100% villaa.

Jotain pientä

Tässä elämäni ensimmäinen itse tekemä vauvanvaate. Puku menee lahjaksi vastasyntyneelle ja täytyy myöntää, että piti hieman miettiä, kuinka tällainen käytännössä toteutetaan. Tein puvun Eskimo -villalangasta, joten puku on lämmin ja hengittää hyvin.

Sukissa on menty palmikolle, raidoille ja reittä pitkin ylöspäin. Tämän hetkinen väri-ihastukseni on lila, harmaa ja fuksia. Villasukkia ei voi koskaan olla liikaa ja näitä on kerrassaan ihanaa tehdä. Yli polven ylettyvät sukat on tehty Novitan langoilla, sekä Novitan ohjeen mukaan. Muuten ostankin nykyään suurimman osan langoistani Kerä -lankakaupasta, missä on olen myös usein viettänyt aikaa kursseilla tai ihan muuten vain kutomassa. Suosittelen lämpimästi kaikille Tamperelaisille tai siellä käyville.

Kerällä

Tässä aivan ihana kirja, mikä on inspiroinut minua tekemään sisustuskorit, tuubihuivit ja isoäidin neliöt.