Harmikseni kamerani on edelleen rikki ja joudun edelleen ottamaan kuvia blogiin i padillä. Työt eivät pääse oikeuksiinsa pienissä ja rakeisissa kuvissa, mutta toivottavasti niistä saa jonkinlaisen mielikuvan, siitä mitä niiden pitäisi esittää.
Huomasinpas aivan sattumalta, että Veera Välimäen lankaleikki -kirjassa
on hyvinkin samantapainen pipo, millaisen itse tein jo kuusi vuotta sitten.
Kuvio ei ole aivan identtinen, mutta väritys on sama. Kirja on muutenkin erittäin ihana ja inspiroiva, suosittelen lämpimästi jokaiselle luettavaksi.
Kaappeja raivatessani totesin, ettei Suomessa riitä pakkaspäiviä kaikkien pipojeni ulkoiluttamiseen, mutta jostain syystä jokainen vuosi sinne ilmaantuu yksi lisää, ensi vuoden uuden vuoden lupaus voisikin olla "ei enää yhtään pipoa".
Teen nykyisin kaikki muut, paitsi sukat 100% luonnonmateriaaleista ja pipo on se, missä ensimmäisenä keinokuiduttomuuden huomaa. Hiukset eivät sähköisty, jei!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti