Tumput, hanskat, lapaset, vanttuut, kintaat, lapikkaat...

Kun heittää pesukoneeseen lempapritumput, voi huomata tumpputilanteessaan vajetta. Jostain syystä olen kutonut aina erittäin paksuja, koville pakkasille sopivia tumppuja, mutta vain yhden parin ohuesta villasta. Sitten kun ne lempparini tuhoutuivat, ei auttanut muu, kuin tarttua puikkoihin. Olen hyödyntänyt joululomani kutoen kolmet tumput, kaikki ovat tyttömäisitä, mutta eri tyylisiä. Koska liila on hiipinyt suosikkivärikseni, näkyy se myös tumpuissa.
Kaikki tumput ovat 100% villaa. Tweed langasta kudotut tummanlilat ovat ylijäämään Debbie bliss- paidastani. Lila-valkoisiin ostin vartavasten lankaa, jota löysin lankamaailman alelaarista, se on Gjestalin vestlandsgarn.

Norjalaiskuviot ovat nyt muotia ja myös Arne ja Carlos ovat tehneet oman kirjansa aiheesta. Viimeisen vuoden aikana on ilmestynyt monia norjalaisneule- kirjoja, joissa on toinen toistaan valloittavampia ideoita, mutta halusi tehdä perinteisen norjalaisen tähden työhöni. Vanhan roosan väriset kerät tarttuivat mukaani Kerän kurssi-iltana ja ne ovat Isagerin perulaista lankaa, jossa on 50% alpakkaa ja 50% lampaanvillaa.
Harmaat lempparitumppuni, jotka kokivat karun kohtalon, oli tehty 100% alpakasta ja ne olivat taivaallisen pehemät, keveät sekä superlämpimät.

Virkkasin kaksiin tumppuihin prinsessamasita pitsiä reunaan, tällä säästyin joustinneuleen kutomisesta ja Odd Molly -fanina, sain nämä hiukan muistuttamaan niiden tyyliä.

Huom! Voit myös käydä tykkäämässä blogini facebook -sivua Tuokiossa tehty!

 

Kirjailua

Kävin lankakauppa Kerässä kirjontakurssilla. Olen jonkin verran kirjonut ennestään, mutta halusin oppia syventäviä tekniikoita. Pidän erittäin paljon kirjotuista folk-henkisistä vaatteista ja nyt uskallan jopa ryhtyä kirjomaan itse tekemiäni tuotoksia.

Kerässä kirjottiin kangaskassiin haluttu kuvio ja olin kiinnostunut oppimaan silmukkamallin. Samalla sain kuulla teoriaa kirjonnasta ja eri kirjontatyyleistä, sekä langoista. Tunnelmaa lisäsi taustalla soiva Jane Austen -elokuvien soundtrack. Ilta lensi siivillä ja oli todella hauskaa, iltaa nautittiin myös teen ja skonssien sekä kurkkuleipien parissa.
Kassin vieressä on harjoituskankaani, johon testaan erilaisia kuvioita, väriyhdistelmiä ja tekniikoita. Ajattelin tehdä siitä lopulta essun.

Myssyt Nonnalle ja Papalle

Tein isälleni harmaan pipon isänpäivälahjaksi ja kudoin sen harmaasta villasta. Käytin kuviona hunajakennoa, kun nyt siihen niin ihastuin ja niin kävi äitillekin. Hän antoi minulle valkoista kimallelankaa, vähän paksumpaa kuin isäni pipossa ja tilasi itselleen samanlaisen. Itselläni alkaa olla jo niin monta pipoa ja hattua, etten ehdi niitä kaikkia edes talven aikana käyttämään. Sukkaparejakin on kudottu jo sen verran, ettei sukkalaatikkoon mahdu enempää.

Onnistuin kuitenkin tekemään klassisen mokan lempparitumppujeni kanssa, heitin ne pesukoneeseen muun pyykin sekaan, nyt ei mahdu tumppu tassuun ja kohta alkaa pakkaset. Päätinkin ryhtyä seuraavaksi laajentamaan tumppuvarastoani, ettei tällaista mokaa pääse tapahtumaan toiste. Toki minulla on useampi pari tumppuja, mutta jostain syystä suurin osa on suunnattu 30 asteen pakkasille, jolloin ne on tähän tilanteeseen liian paksut. Toistaiseksi pärjään vielä kämmekäillä, mutta perjantaina alkaa loma ja myös himo-kutominen.

Ohessa on kuva äidistäni pipo päässä.

Minun Boshini on hattara

Vaikka viime vuonna ei juuri päässyt hiihtämään vähälumisuuden vuoksi, elän toivossa, että josko tänä vuonna. Hiihtäessä olen huomannut, että liian tiivis pipo hiostaa aivan kamalasta, mutta silti täytyy pitää päässä lämmikettä, ettei vilustu. Näin aivan ihanan kirjan nimeltä Myboshi. Sen on kirjoittanut lautailija miehet, jotka innostuivat virkkaamaan itselleen pipoja laskettelua varten. Virkattu villapipo on paras hiihtoon. Se on tarpeeksi ilmava ja kun tekee paksusta villalangasta, on se samalla myös lämmin. Valitsin langakseni easya ja eskimo-lankaa. Ne ovat 100% villaa ja niin paksua, ettei virkkaamisessa kauaa nokka tuhissut. Yhteen pipoon meni kaksi kerää ja siitä riitti vielä tupsuunkin. Virkkasin 6n koukulla ja pipo valmistui Charlie and the chokolatefactory -elokuvan aikana. Langat olivat jääneet suuremmasta projektista yli, joten lopputulokseksi tuli hattaramaisen vaaleanpunainen ja valkoraitainen.

Tätä pipoa suosittelen kaikille ja ohjeen löydät lähikirjastostasi. Ohjekirjan mukana on muutama boshi-merkki, jonka voi silittää pipoon kiinni.

 

 

Kukaan ei ole kehrääjä syntyessään.....?

Sain tuttavalta kasan lampaanvillaa ja mummulta isomummun vanhan rukin. Katsoin Youtubesta pari videota kehräyksestä ja luin kehrääjän oppaan, olin varma, että nyt se onnistuu, kun näyttää niin helpolta. Noh, ei mennyt kuin videossa. Villakasa tuntui jokseenkin tahmealta, siitä tuli kamalan paksua ja se juuttui kiinni, ennen kuin ehti keräksi. En kyllä aio antaa näin helpolla periksi, vaan jatkan harjoittelua, jahka lomalle ehdin.
Tässä teille kuvamateriaalia projektista.

Kirjastotädin suosikki

Ostin kymmenen kerää Debbie Bliss luxury tweed aran -lankaa. Väri näkyy kuvissa hieman epäselvästi, mutta se on tummanliila. Halusin tehdä lämpöisen yleisneuleen talvea varten ja olin jonkun aikaa suunnitellut kokeilevani hunajakennokuviota. En kuitenkaan halunnut tehdä sitä koko villapaitaa täyteen, enkä tiennyt, sopisiko tweed-lankaan kuviot. Etsin netistä samasta langasta tehtyjä neuleita ja löysin aivan mielettömän ihanan ja inspiroivan blogin. Taina Ho on todellinen käsityön supernainen, hänen blogistaan (http://chocolateachuva.blogspot.fi/2011/12/entrelac-tee.html ) löytyi sattumalta samasta väristä tehty villapaita, joka oli tehty kuvioneuleella, joten uskalsin toteuttaa kokeiluni. Koska lanka on 100% villaa ja vähän huopamaisen tuntuista, on se ihanan lämmin ja silti hengittävä. Päädyin tekemään kuviota vain kaula-aukkoon ja tällä kertaa onnistuin jopa Raglan-hihoissakin, ei tullut reikiä.
Paita valmistui todella nopeasti ja siitä tuli kertaheitolla suosikkini.
Onnistuin tekemään klassisen mokan ja heitin vahingossa lempparitumppuni pesukoneeseen ja se kutistui, onneksi tweed-lankoja jäi vajaa kaksi kerää yli, joten saan niistä kudottua uudet.

Jämät käyttöön

Ompelin aiemmin Marimekon Muija -vahakankaasta pussukan lankakerille ja sitä jäi jäljelle aika paljon. Kangas on pyörinyt kaapissa odottaen sopivaa käyttökohdetta ja nyt se löytyi! Koiranpennullamme on tapana nostaa hieman suuremmast ruokakimpaleet kiposta lattialle ja syödä niitä sitten sitä kautta, jostain kumman syystä en myöskään osaa laittaa vesikuppia lattialle läikyttämättä sitä, joten lattiamme on joutunut koville.
Katselin lehdestä, että koirien ruokakipoille myydään erikseen alustoja, josta sainkin idean vahakankaalle. Tämä alusta oli helppo ja nopea ommella. Taitoin kankaan kaksinkerroin ja ompelin mustaa vinonauhaa reunoille. Nyt pysyy lattia kuivana ja puhtaana, sekä alustan saa helposta pyyhkäistyä tai huuhdeltua puhtaaksi.

Dark angel

Debbie Bliss angel-langan jämät pääsivät pipo-muotoon. Tein pipon kaksinkertaisena ja aivan tavallisena suorana mallina. Alkuun tein pari kerrosta joustinneuletta ja loppukavennukset tein neliskanttiseksi. Angel lanka on silkkiä ja mohairia, joten lopputulos on henkäyksen kevyt, mutta erittäin lämmin. Jottei pipo ole liian synkkä, piristin sitä kankaalla päällystetyllä suurella napilla. Tästä tuli tämän syksyn lempparipiponi.

Vikeltäen raglaniin

Päätin opetella vikellys-tekniikan, joka on siis virolainen poikittainen raita. Samaan projektiin opettelin raglan-hihojen tekemisen. Käytin pellava-puuvillsekoite lankaa ja törmäsin kahteen seikkaan. Ensinnäkin poikkiraidat jättävät joustamattomaan lankaan löysän kerroksen yläpuolelle ja toiseksi hihojen liitoskohdat jäävät reikäiseksi. Koska paita on pääosin kesäpaita, niin se ei haittaa, että on ilmastointia, mutta tulipahan opittua, että kaikki tekniikat eivät sovi kaikkii lankoihin tai sitten teen jotain pahasti väärin.
Raglanhihat ovat ihanan helpot ja nopeat, eikä tosiaan tarvitse erikseen yhdistellä hihoja, tätä tekniikkaa tulen testaamaan vielä uudelleen. Muuten paita on ihan perus-laatikkomallinen 3/4 hihoilla.
Tilasin myös Ruotsista nimikointilappuja 100 kpl, koska minusta on ollut ikävää, että itse tekemiä vaatteita ei koskaan saa oikein roikkumaan mistään, mutta nyt se onnistuu. Pystyin itse suunnittelemaan näköiseni kappaleet, sekä valitsin kuvan ja päätin tekstin tyypin ja sisällön. 100 kpl maksoi vain 30€ postikuluineen, eikä lappuja tarvinnut odottaa kauaa. Suosittelen kokeilemaan!

Valoa syksyyn

Minun on pitänyt jo yli kuukauden laittaa tänne kuva uusimmasta paidastani, mutta en vain ole saanut aikaiseksi räpsäistä siitä kuvaa. Sen sijaan sukkani sain kuvattua puoli vahingossa, kun kuvasin koiraani. Halusin syksyn synkkyyteen jotakin oikein värikästä ja pirteää, joten lähdin sukkalankakaupoille ja löysin itselleni Louhen luolan -sirkus sukkalankaa. Jostain syystä pukeudun syksyllä pääosin mustaan tai harmaaseen, joten sukat ovat mukava piriste muuten synkkään vaatetukseen.

Lanka on pätkävärjättyä ja värit kulkevat kauniisti koko sukassa. Varteen tulee vähän hologrammimainen kuvio, kantapäähän paksua raitaa jokaisessa värissä ja jalkapöydän kohdalle yksi rivi jokaista väriä.

Uusi perheenjäsen

Monen vuosikymmenen odotuksen jälkeen, saan kotiini ihan oman hauvavauvan, tämä ihanuus ei jää ilman huomiota ja olemme mieheni kanssa jo hyvissä ajoin ennen luovutusikää hankkineet kaiken tarvittavan valmiiksi.
Koiran peti ja lelukoppa olivat sellaisia, jotka päätin itse lomallani väsätä ja pitkän odotuksen jälkeen, torstaina kahdeksanviikkoinen Bichon frisé, pääsee niitä testaamaan.
Pedin tein vanhasta lattiatyynystä, jonka päivitin Ikean kankaanpalajämällä, sekä lelukoppaan löytyi juuri sopiva määrä puuvillalankaa. Koirastamme ei tule näyttelykoiraa, joten olemme päättäneet pitää koiran turkin melko lyhyenä, mikä taasen vaati sen, että koiralla on oltava kovilla pakkasilla päällepuettavaa, jonka ansiosta tulette varmasti näkemään veikeitä villapaitoja minikoossa.

Omenaa ja luumua

Kesäloman hyviä puolia on se, että on aikaa käydä varastoja läpi ja järjestellä niitä. Lankavarastoistani löysin alkuvuodesta tekemieni perhossukkien jämät ja niistä riitti vielä toiseen sukkapariin. Matkustaessani haluan simppeliä tekemistä, ilman että täytyy vahtia ohjeita, joten päädyin perus raitasukkiin. Koska värit ovat omenanvihreä ja luumun lila, mikä voisi paremmin syksyyn sopia? Ensi viikolla alkaa syyskuu ja loma loppuu, yöt ovat jo viilenneet, joten villasukat alkavat pikkuhiljaa olla taas asianmukaista varustusta kengissä, etenkin sadesäällä saappaissa.

Lehtiä

Innostuin villatakkini puu-kuviosta niin paljon, että halusin tehdä syysmyssyynikin lehtiä. Lankana käytin loput Eden Cottage Yarn -lankaa, joista olin aiemmin tehnyt kämmekkäät ja pannan. Kokeilin myös vikellys-raitaa seuraavaa projektiani varten. Pipo sopii loistavasti syksyyn sen mustikan ja kanervan värien kautta, tosin olleessaan 100% villaa, se on ehkä turhan lämmin vielä syyskuussa pidettäväksi, mutta loka-marraskuun viimoihin se käy loistavasti. Malliltaan siitä tuli hieman kokinhatun tapainen, kun lehtien kohdalla tuli niin paljon lisäystä, olisi ehkä ollut parempi aloittaa lehdillä ja tehdä resoori ja loppukavennutkset liukuvärjätyllä langalla, mutta eiköhän sille löydy käyttöä näinkin.

Unisukat

Villasukat eivät perinteisesti kuuluu kesäpukemistoon, mutta tänä kesänä on ollut poikkeus. Vaikka helteet vihdoin ja viimein saapuivat, on telttaretkellä hyvä olla lämpöiset yösukat. Olemme mieheni kanssa ostaneet teltan ja kokeilimme jo yhden viikonlopun Yyterissä, olihan se kokemus ja ei päässyt varpaat palelemaan. Tein unisukat puuteriroosan värisestä Eden Cottage Yarn: sock-langasta, joka on 100% villaa. Kudoin sukat kolmosen puikoilla, koska halusin niiden olevan köykäiset, etteivät ole liian paksut kesäkäyttöön. Kokeilin myös ensimmäistä kertaa ergonimisia neliskanttisia sukkapuikkoja, enkä voi kyllä sanoa huomanneeni eroa kutomisessa, ehkä ajallaan tottuu siihen kulmikkaaseen muotoonkin, mutta toistaiseksi mielestäni pyöreään oli helpompi tarttua. Lanka on miellyttävää jalassa, koska se tuntuu ihanan ilmavalta ja jäihän sukat hengittäviksi ja herkän hentoisiksi suuren puikkovalinnan myötäkin.

Noroina valuu vesi

Ei haittaa vaikka on kylmä ja sateinen kesä, miten muuten voisi hyvällä omallatunnolla istua sisällä katsomassa ohjelmia ja kutoa. Mieli lepää ja siitä vielä hyötyy. Ostin lankakaupan ale-korista japanilaista Noro-villalankaa, jonka värikavalkaadi on kuin moderni taideteos. Ihanasti soljuvat eri sävyt toisiinsa luoden puromaisen virtauksen langassa. Kaksi kerää riitti juuri sopivasti vauvan villapaitaan ja varmasti on lämmin. Vaikka langan paksuus vaihtelee huomattavasti ohuenohuesta kerimättömän paksuun, ei se silti tunnu tai näy lopullisessa versiossa. Värien kulku oli niin kaunista, etten halunnut kutoa krumeluureja, vaan tein aivan tavallisen peruspaidan.

Valmis!

Vihdoin ja viimein sain tämän villatakin valmiiksi. Kudoin kahta eri palmikkoa eteen ja takakappaleen sivuille. Keskelle kudoin puu-mallin, jonka siis kokeilin ensimmäistä kertaa. Sivuilla, kauluksessa ja etukappaleiden reunoilla on helmineuletta. Lankana on italialainen luomuvilla Semilla ja värinä 105. Malli on pääosin Aran-neuletakista, joka löytyy edellä mainitsemastani Perinneneuleita-maailmalta, kirjasta ja sieltä poimin myös puun mallin ohjeen. Lankakeriä meni yhteensä 9 ja oli odotuksen arvoista.
Kiinnityksestä en ole vielä aivan varma pidänkö siinä nyt olevan yhden koristehakasen vai laittaisinko sittenkin nahkarauista solmittavan version. Nappeja en kuitenkaan tahdo. Täytyy testata käytössä, miltä tuntuu.

Ehdin kuin ehdinkin saada sen juhannukseksi valmiiksi!

Hatuttaa

Villatakkiprojektini on melkein valmis, se mikä tekee siitä melkein, on loppunut lanka. Juuri kun olin päässyt vauhtiin ja sain kaikki osat tehtyä, niin huomaan, ettei lanka riitä. Viimeisestä hihasta puuttuu 15 cm lopusta. Kun mainitsen langan olevan loppu, en tarkoita ainoastaan, että se on minulta loppu, vaan se on loppu koko maasta. Verkkokaupassa ystävällisesti tarjottiin toista väriä, johon vastasin: ei kiitos! Joudun odottamaan parhaimmillaan kuukauden, että saan sen viimeisen kerän ja lisäksi saan maksaa siitä postikulujen kanssa tuplahinnan.

Tästä opin, että aina, AINA pitää ostaa se +1 kerä, liikaa saa olla. Noh, en silti ole toimettomana, eilen sain virkattua itselleni hatun, jonka tein Ravelryn ohjeilla. Tietenkin, kun on minusta kyse, en tehtnyt aivan sellaista, kun kuvassa näkyy, vaan käytin lankana Debbie Blissin luxury tweed-lankaa ja jätin tekemättä tumman raidan, sekä tein raitakuviota erilaisilla virkkaustekniikoilla.

Kaikista käsitöistä, joita teen, tämä on ensimmäinen, johon mieheni tokaisi: "Teitsä ton ite?! SIISTI!" Voin täten todeta hattuni onnistuneen :) .

Hitaasti hyvä tulee

Lupailin komeasti jo aikaa sitten villatakkia, mutta jännetuppeni sen kuin kiukuttelee ja aloitus tapahtui erittäin hitaasti. Etukappaleet sain viikossa tehtyä, mutta sitten tulikin pidempi tauko, ennen kuin pääsin jatkamaan selkäkappaletta. Nyt olen saanut jopa silmukat luotua, josko sitä sitten pääsisi vauhtiin ja saisi takin valmiiksi juhannukseksi. Langaksi valitsin Semillan luomuvillalankaa kanervan värisenä. Lanka tuntuu ihanalta käsissä ja ei yhtään kutita, vaikka voisi luulla.Idena takkiin sain Parhaat perinneneuleet: 150 mallia maailmalta-kirjan Kelttineuletakista, mutta halusin modifioida hieman oman näköistä siitä, joten teen selkäkappaleeseen keskelle lehtikuviota.
Käteni takia olen käyttänyt aikaa enemmän ompelemiseen ja sain inspiraation http://www.eilentein.com/ blogista, jossa Hanne oli tehnyt langoilleen oman pussin, ettei reissussa rähjäänny. Kankaaksi käytin Marimekon vahakangasta (ensimmäistä kertaa tuli testattua vahakankaan ompelua, se oli kivaa) ja laitoin purjerenkaat molempiin päihin, että lanka pääsee kulkemaan helposti. Täytyy myöntää, että Hannen pussukka oli hienompi, mutta kyllä tämä minulle asian ajaa.

Jatkoa

Jännetuppeni on kiukutellut, joten piti jättää kutimet hetkeksi rauhaan, mutta jälleen pääsin vauhtiin ja päätin aloittaa kevyellä työllä. Tein pantaan sopivat kämmekkäät, samasta langasta ja samoista väreistä, niistä tuli kaikessa yksinkertaisuudessaan aika kauniit, tein samalla kuviollakin, eli 10 oikein javärinvaihtokohdassa nurjakerros. Nythän alkaa olla jo niin mukavan lämmintä, ettei sormet palele. Lauantaina tanssitunnille pyöräillessäni, kämmekkäät lämmittivät juuri sopivasti. Nyt on puikoissa Aran-tyylinen villatakki kanervan värisestä luomulangasta, jos vaikka ensi viikon loppuun mennessä saisi valmiiksi.

Kuin runo

Keväällä ei tarvitse pipon kiristää päätä, nyt voi heittäytyä rennoksi ja laittaa sen sijaan pannan (ei tosin kuulostanut kovin rennolta). Jos mietin 1990-lukua, tulee mieleeni elävästi äitini hiuspannat, muistaakseni hän teki niitä minullekin, mm. sellaisen missä heiluu turkispallot nahkanauhojen päässä sivulla. Tämän vuosituhannen alettua, olisin voinut lyödä vetoa, että pannat ovat kaapistani ikuisiksi ajoiksi pannassa. Iän karttuessa, myös mielipiteet pehmenevät, pukeutumisesta tulee mukavuudenhaluisempaa ja järkevämpää. Tämä on johtanut siihen, että tein sitten itselleni, no arvaat varmasti, pannan. Hieman vielä vieroksun sen käyttöä, en esimerkiksi laita sitä töihin mennessäni. Toistaiseksi se on ollut käytössä vain aamulenkillä ja sunnuntai-ruokaostoksilla. Mielipiteiden pyörtäminen vaatii aikaa ja totuttelua. Pantaa tehdessäni, pohdin pitkään millaisen kuvion siihen teen. Ostin langoiksi Eden Cottage Yarn -lankaa, joka on englantilaista 100% villaa. Lanka on taivaallista kutoa ja liukuu ihanasti puikoilla ja käsissä. Väreinä olivat kanerva sekä maanläheistä liukuvärjättyä, jossa on sekaisin sinistä, harmaata, laventelia ja kanervaa. Kun lanka on kaunista kuin runo, ei se tarvits kummempia krumeluureja, joten kudoin leveä raitaa ja vaihtokohdassa tein nurjan kerroksen.

 

Kevät

Jos kysytään ystäviltäni, millä väreillä he minua kuvailisivat, olisi vastaus musta, lila, fuksia. Aiheutin siis melkoista kummastusta, kun kerroin ostaneeni kirkkaankeltaista sukkalankaa. Enpä voi kehuskella vaatekaapistani koskaan löytyneen pahemmin keltaista. Jotkut satunnaiset heräteostostopit, ehkä hurjina parinkympin alkupuolen itseni etsimisaikoina, olivat eksyneet kaappiini vaihtamaan paikkaa. Tämä mielenhäiriö iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Näin mielessäni hieman pörröiset rönttösukat kirkkaan keltaisena ja pakkohan sitä oli lähteä samoin tein lankakaupoille. Mukaan tarttui Hot Socks Neon 75% villaa 25% polyamidia ja Anisia 76% mohairia 24% polyamidia kirkkaankeltaista.Pörröisyys jäi hyvin huomaamattomaksi, mutta väri ei. Onneksi keltainen sopii loistavasti mustan kanssa. Nyt kun aurinkokin alkaa näyttäytyä ja pääsiäinen lähestyä, saavat sukat loistaa kilpaa valon kanssa.Sukat tulivatkin valmiiksi yhden elokuvaillan aikana ja olivat helpot tehdä.

Aurinkoista kesän odotusta myös sinulle!

Angel

Näin monta vuotta sitten ihanan paidan erään tytön päällä ja jäin miettimään, että mistähän löytäisin itselleni samanlaisen. Vuodet kuluivat ja paita pysyi mielessäni. Olen kauan haaveillut Debbie Blissin Angel-langasta, mikä on tehty kid mohairista ja silkistä, joten päätin yhdistää kaksi haavetta ja toteuttaa paidan tästä ylellisestä materiaalista. Paita on tehty 8n. puikoilla, joten neulos on reikämäistä, joka sopii hyvin kesäksi, lanka on pörröistä ja paita on ihanan lämmin sekä köykäinen kesällä ja talvella sopiva lämpökerros takin alla ilman, että tekee michelinman-efektin. Paidan hauska ominaisuus on se, että vaikka on jättimallia, niin alle voi heittää jonkin räikeänvärisen topin, eikä näytä säkkimäiseltä, koska alempi kerros kuultaa läpi.

Varteen otettavaa

Jokainen vuosi, aina tammikuun puolessa välissä, se alkaa. Toukokuukaipuu. En osaa selittää miksi, miksi juuri toukokuu. Silloin ei ole syntymäpäiväni, ei välttämättä edes erityisen lämmin, mutta jostain syystä, olen viimeisen 15 vuoden aikana alkanut kaivata toukokuuta ja sen tuoksua aina samaan aikaan tammikuusta. Toukokuussa kyllä tapahtuu mukavia asioita, odotukset saavat päätöksensä. Teatteria harrastaessani, suurin osa näytöksistämme oli toukokuussa, opiskelu saa päätöksensä, joko kokonaan tai muutamaksi kuukaudeksi ja sen tietää, että pian alkaa loma. Tästä kaipuusta johtuu, että minun kevääni tuntuu aina paljon pidemmältä kuin muiden. Jotta oloni hieman helpottaisi, päätin tarttua keväiseen aiheeseen myös villasukissani. Nyt kun olen viimein opetellut kuvioneuleet, nappasin Islantilaisia neuleita - kirjasta perhoskuvion ja laitoin sen sukanvarteen talteen.

 Lankana jälleen Väinämöisen sporttia (se vaan toimii hyvin sukassa). Ihastuin tämän omenanvihreän ja luumun väriyhdistelmään ja mietin tovin, teenkö sukista vihreät ja perhosista luumun väriset, mutta päädyin kaaliperhosiin. Langan sävyerot tekevät kauniin vivahteen perhosen siivissä, mikä luo mielikuvaa niiden liikkeestä.

Ensimmäinen myssy

Vauvan vaatteita tehdessä ihaninta on, kun voi käyttää kaikki jämämäärät pois. Tein muutama viikko sitten lahjaksi helmikuussa syntyvälle pojalle hänen ensimmäisen pipon. Minulla pyöri lanka-arkun pohjalla vuoden ajan kaksi sukkalankakerän loppua, jotka ovata kaunista lankaa, muttei enää oikein riittänyt sukkiin tai muuhunkaan aikuisen käyttötarpeeseen. Otin lankakerät matkalle mukaani sillä ajatuksella, että teen niistä jotain sisustustavaraa (mukin lämmittimen yms.), sitten mieleeni muistui sukuun saapuva poikavauva ja päätin hyödyntää langat siihen ja hyvin riittikin. Näillä pakkasilla ei pienokaisella voi olla liikaa villavarustetta päällä, joten pipo saa varmasti paljon käyttöä.

Lanka on siis Aquariusta, mitä ei valitettavasti oikein löydy enää mistään.

Myssyn mallissa tein 10 oikein ja 5 nurin neuletta, työ toimi samalla tavallaan harjoituskappaleena tulevaa omaa pipoani varten. Käytin raidoissa eri väriä kuin pohjalla, mikä sopi mielestäni hyvin turkoosin kanssa.

Uuden vuoden haaste

Kahta asiaa olen käsitöissä vältellyt kuin ruttoa. Ensimmäinen on virkkaaminen ja toinen on kirjoneuletyöt. Olen toki aina kateellisena ihaillut kaikkia kauniita kirjoneuletöitä ja virkkauksia, mutta pelkkä ajatus siitä, että minun pitäisi keskittyä johonkin työhön niin tarkasti, että täytyy jatkuvasti laskea silmukoita ja toistoa ei ole juuri nimeksikään, on tuntunut tuskaiselta. Toissa vuonna otin härkää sarvista ja tartuin virkkuukoukkuun, enkä ole katunut, joten päätin antaa itselleni tämän vuoden haasteeksi kirjoneuleet. Olen aina rakastanut islantilaisneuleita, onnekseni nyt on käännetty uusi kirja aiheesta. Jotta haasteesta ei tulisi liian vaikea, päätin aloittaa villasukasta. Valitsin langaksi inca wool merkkiä, koska en kiireiltäni malttanut ryhtyä metsästämään ja odottelemaan islantilaista lankaa, mielestäni lopputulos oli aivan yhtä hyvä. Lanka on paksua 100% villaa, mikä rajaa pois saapassukkakäytön, mutta ovat aivan unelmalämpimät kotisukat. Kirjassa ohje on suunniteltu musta-harmaaksi, mutta halusin käyttää väriä, joten valitsin pätkävärjättyä kirjokohtiin ja mustaa pohjaväriksi.

 

Yllätyksekseni, tekeminen ei ollut läheskään niin tuskallista, kuin olin kuvitellut. Toki, keskittymistä vaaditaan, mutta junamatkat menevät rattoisasti kuvioita väkerrellen.

 

Pitkien pyhien päätös

Erika Knightin Tyylikkäät silmukat -kirja on pitkään pyörinyt käsissäni, olen monta kertaa miettinyt, minkä niistä hurmaavista käsitöistä otan projektikseni. Koska vuodenvaihde toi tullessaan pitkät vapaat ja paljon sukuloimista, mikä takaa sen, että on joutilasta aikaa, mutta kuitenkin täytyy osallistua keskusteluun, ei työ saanut olla liian paljon keskittymiskykyä vaativa. Joten kaikessa mielikuvituksettomuudessani valitsin isoäidinneliöviltin.

Valitsin langoiksi Väinämöinen sportia väreissä fuksia ja turkoosi. Värien kaunis liukuväri näyttää kaukaa samettiselta pinnalta ja väriyhdistelmästä tulee mieleeni Intia, älä kysy miksi. Työtä oli kiva tehdä, koska se oli yhtä suurta ruutua, missä vain vaihdettiin väriä jokaisella kerroksella, näin vältyin ärsyttävältä ruutujen yhdistelyltä. Kirjan ohjeessa on käytetty useampaa eri väriä, mutta mielestäni liukuvärjätty lanka ei kaivannut enempää sävyjä. Vilttiin upposi neljä kerää, eli yhteensä 400g ja se löysi paikkansa sohvalta. Tässä viinilasillisen ääressä istuessani sohvalla viltin alla, ajattelin uhkarohkeasti aloittaa vuoden uudella haasteella, mutta siitä lisää ensi kerralla.