Kuin runo

Keväällä ei tarvitse pipon kiristää päätä, nyt voi heittäytyä rennoksi ja laittaa sen sijaan pannan (ei tosin kuulostanut kovin rennolta). Jos mietin 1990-lukua, tulee mieleeni elävästi äitini hiuspannat, muistaakseni hän teki niitä minullekin, mm. sellaisen missä heiluu turkispallot nahkanauhojen päässä sivulla. Tämän vuosituhannen alettua, olisin voinut lyödä vetoa, että pannat ovat kaapistani ikuisiksi ajoiksi pannassa. Iän karttuessa, myös mielipiteet pehmenevät, pukeutumisesta tulee mukavuudenhaluisempaa ja järkevämpää. Tämä on johtanut siihen, että tein sitten itselleni, no arvaat varmasti, pannan. Hieman vielä vieroksun sen käyttöä, en esimerkiksi laita sitä töihin mennessäni. Toistaiseksi se on ollut käytössä vain aamulenkillä ja sunnuntai-ruokaostoksilla. Mielipiteiden pyörtäminen vaatii aikaa ja totuttelua. Pantaa tehdessäni, pohdin pitkään millaisen kuvion siihen teen. Ostin langoiksi Eden Cottage Yarn -lankaa, joka on englantilaista 100% villaa. Lanka on taivaallista kutoa ja liukuu ihanasti puikoilla ja käsissä. Väreinä olivat kanerva sekä maanläheistä liukuvärjättyä, jossa on sekaisin sinistä, harmaata, laventelia ja kanervaa. Kun lanka on kaunista kuin runo, ei se tarvits kummempia krumeluureja, joten kudoin leveä raitaa ja vaihtokohdassa tein nurjan kerroksen.